Blog:

Observatorion suositukset ministerille: Taide- ja kulttuurialan haasteet edellyttävät kokonaisvaltaisesti suunniteltuja tukitoimia

 

Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio osallistui tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon pyöreän pöydän keskusteluun kulttuurialan tulevaisuuden näkymistä syyskuussa 2020. Tässä blogiartikkelissa kerrotaan tiivistetysti suosituksistamme alan haasteisiin.

Taide vahvistaa resilienssiä eli sinnikästä selviytymiskykyä, jolle pandemia-aikaan on tarvetta

Yhteiskunnan investoinnit taiteen ja taidekasvatuksen saavutettavuuteen ovat samalla investointeja resilienssin ja kulttuurihyvinvoinnin vahvistamiseen. Me Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatoriossa näemme, että taide- ja kulttuurialan lyhyen ja pitkän aikavälin kehittämistarpeet vaativat niin taide- ja kulttuurialan toimijoilta kuin valtiovallalta nykyistä vahvempaa alan haasteiden ja rakenteiden tiedostamista sekä kokonaisvaltaisesti suunniteltuja tukitoimia.

Taide ja kulttuuri tuovat toivoa korona-aikaan

Taiteilla ja kulttuurilla on koronaepidemian aiheuttamassa poikkeustilassa elintärkeä tehtävä auttaa ihmisiä vahvistamaan ja monipuolistamaan henkilökohtaista taide- ja kulttuurisuhdetta ja sen avulla kohtaamaan ja käsittelemään niin hyvän elämän odotuksia ja arvopohjaa kuin epidemian aiheuttamia tunteita. Taide ja kulttuuri voivat laajasti katsottuna tuottaa myös toivoa ja vakauttavia selviytymiskeinoja epävarmuuden keskelle. Lisäksi näemme, että taiteisiin ja kulttuuriin osallistuminen voi merkittävällä tavalla tukea ihmisten ja ryhmien välisen keskinäisen luottamuksen palauttamista ja tukea siten kollektiivista koronaepidemiasta toipumista.

Taiteet ja kulttuuri voivat edistää sinnikkään selviytymiskyvyn kehittymistä muun muassa vahvistamalla luovaa ajattelua, tuomalla tasapainoa elämään, tukemalla muistelua, vahvistamalla itsetuntoa, auttamalla käsittelemään surua ja löytämään mielekkyyttä pahoistakin kokemuksista. Taiteet eivät kuitenkaan lisää resilienssiä automaattisesti. Henkilökohtaisen taidesuhteen kehittyminen lähtee taiteen kohtaamisesta ja aktiivisesta taiteisiin osallistumisesta, joka edellyttää asianmukaista ohjausta. Kaikki riippuu pitkälti siitä, miten yksilön henkilökohtaista taidesuhdetta kehitetään, eli siitä, miten taidetoiminnassa pedagoginen vuorovaikutus toteutuu.

Tukea ja ohjausta ammattilaisille pandemian aikana

Ehdotamme, että valtiovalta priorisoi lyhyellä aikavälillä toimenpiteitä, joilla autetaan taide-, kulttuuri- ja taidekasvatusalan ammattilaisia ja organisaatioita selviämään koronapandemian vaikutuksista. Suomessa on tällä hetkellä suuri määrä taide- ja kulttuurialan osaamista ja potentiaalia, ammattilaisia, joiden työ- ja taloustilanne on koronapandemian takia entistä heikompi. Näemme, että tämä potentiaali on viisasta ja kaukonäköistä valjastaa käyttöön pitkäjänteisesti ja kestävästi juuri nyt.

On huolehdittava siitä, että taideperustaiseen kriisityöskentelyyn suuntautuville taiteilijoille, taideopettajille ja taiteilija-tutkijoille on tarjolla sekä koulutusta että ohjauksellista tukea esimerkiksi ryhmätyönohjauksen muodossa. Tämä edellyttää erillisresurssin kohdentamista kriisityöhön taide-, kulttuuri- ja taidekasvatusorganisaatioille – ei pelkästään taidekasvattajien ja taiteilijoiden
palkkaamiseen, vaan myös koronakriisiin vastaavien palvelukonseptien kehittämiseen kokonaisvaltaisesti. Pidämme tärkeänä, että valtiovalta huomioi taidekasvattajien ja taiteilijoiden erityisosaamisen ja potentiaalin kaikenikäisten ihmisten taide- ja kulttuurisuhteen vahvistamisessa. Se voi lisätä resilienssiä ja siten myös kriisistä selviämistä.

Yläkouluihin ja lukioihin pilottina kokeiluoppiaine

Lapset ja nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia päästä osalliseksi taiteista ja kulttuurista, jotta he oppivat arvostamaan niiden merkitystä omassa elämässään ja yhteiskunnassa. Näemme, että taide- ja taitoaineiden asemaa on vahvistettava yleissivistävässä koulutuksessa. Ehdotamme valtiovallalle pilottihanketta, joka tuo yläkouluihin ja lukioihin uuden kokeiluoppiaineen. Sen tavoitteena olisi osoittaa, että taide- ja kulttuuritieto, kokemuksellisuus ja nuorten oma näkemyksellisyys ovat laajasti hyödynnettävissä muissa oppiaineissa, lisätä nuorten kiinnostusta taide- ja kulttuuriperintöä ja -tarjontaa kohtaan ja siten myös luoda perustaa sellaisen elinikäisen taide- ja kulttuurisuhteen rakentumiselle, joka vahvistaa resilienssiä ja lisää hyvinvointia.

Valtiovallan tulee varmistaa, että koronaepidemian aikana alkanut opetuksen digitalisoituminen jatkuu. Valtiovallan on tarjottava oppilaitoksille taloudellisia resursseja asianmukaisten laitteiden ja ohjelmien hankintaan, samoin kuin digimurrosta edistävään opettajien ja muun henkilökunnan koulutukseen. Näin varmistetaan opetuksen saatavuus poikkeusoloissa, kehitetään taidekasvatuksen saatavuutta ja hyödynnetään teknologian suomia mahdollisuuksia taidekasvatuksen kehittämisessä.

Lisää kulttuurikasvatussuunnitelmia ja etsivää kulttuurityötä

Pitkällä aikavälillä näemme, että valtiovallan tulee kaikin olemassa olevin ja uusin keinoin edistää sitä, että taiteen, kulttuurin ja taidekasvatuksen organisaatioissa huomioitaisiin entistä vahvemmin ihmisten kulttuurinen moninaisuus ja keskinäinen erilaisuus. Lisäksi valtiovallan on edistettävä kulttuurikasvatussuunnitelmien laatimista ja ennen kaikkea toteutumista kunnissa. Kulttuurikasvatussuunnitelmissa tulee huomioida etsivä kulttuurityö keinona tavoittaa erityisesti ne lapset ja nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Etsivällä kulttuurityöllä tarkoitetaan kulttuuriharrastuksen tarjoamista räätälöidysti lapselle tai nuorelle, joka ei muuten osaisi hakeutua tai pääsisi sellaisen pariin (Turpeinen ym. 2019). Kaikkien suomalaisten ja Suomessa asuvien kulttuurihyvinvoinnin toteutumisen edistämiseksi valtiovallan on huolehdittava myös siitä, että kaikissa Suomen maakunnissa on strategisena alueellisena asiakirjana alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma, joka sijoittuu alueelliseen terveyden edistämisen kokonaisuuteen.

Taiteiden ja humanistisen tiedon asema koulussa

Valtiovallan on syytä suhtautua erittäin varauksellisesti talousjärjestö OECD:n ehdottamiin toimenpiteisiin (Global Education Reform Movement, GERM) osana COVID-19-viruksen aiheuttamasta poikkeustilasta selviämistä. Näissä ehdotuksissa kapea-alaiset taloudelliset intressit ovat määrääviä. Suomalaisen koulumallin tietoinen säilyttäminen ja kehittäminen edellyttää taiteiden ja humanistisen tiedon merkitsevää asemaa opetuksessa ja mahdollisuuksia omavalintaiseen taiteiden harrastamiseen henkilökohtaisen kasvun tukemiseksi.

Tutkimuksen potentiaali hyödynnettävä entistä paremmin

Näemme myös, että valtiovallan kannattaa nykyistä paremmin huomioida taiteen tutkimuksen, taiteellisen tutkimuksen, taidekasvatuksen tutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen potentiaali, kun
etsitään monitieteisiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Lisäksi valtiovallan tulee selkeästi edistää taide-, kulttuuri- ja taidekasvatusalan kentän ja tutkimuksen välistä yhteistyötä niin, että alan merkittävästä työstä saadaan kerättyä merkityksellistä tutkimusperustaista kansallista tietoa.

Taidealan organisaatioista ketterämpiä ja tasa-arvoisempia

Taide- ja kulttuuri- ja taidekasvatusalan organisaatioiden on omassa toiminnassaan kehitettävä resilienssiään ja ketteryyttään toimia niin keskinäisessä yhteistyössä kuin yhteistyössä muiden toimialojen kanssa sekä kehittää uusia palvelukonsepteja ja jakelukanavia. Kulttuuristen perusoikeuksien toteutumisen ja kulttuurihyvinvoinnin vahvistumisen kannalta on elintärkeää, että taide- ja kulttuurialan organisaatiot tiedostavat aikaisempaa paremmin alan toiminnassa ja palveluissa vaikuttavat eriarvoisuuden mekanismit ja sitoutuvat purkamaan niitä.

Kannanotto ja sen perustelut ovat kokonaisuudessaan saatavilla sähköpostitse. Voit lähettää pyynnön lisätiedoista osoitteeseen observatorio@uniarts.fi.

Taidetoimintaan osallistuminen voi vahvistaa kykyä toipua vastoinkäymisistä ja jatkaa elämää

YK on varoittanut koronavirusepidemian seurauksena globaalista mielenterveyskriisistä. Suomessa mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet jo ennen epidemiaa, kirjoitti päätoimittaja Anu Ubaud (HS Kolumni 24.5.).

Mielenterveyden ongelmat alkavat usein vastoinkäymisistä – ihminen kokee, että ei pärjää. Pärjäämisessä on yleensä kyse resilienssistä eli ihmisen kyvystä toipua vastoinkäymisistä, sopeutua muutoksiin ja jatkaa elämää.

Lasten kehitystä tarkastelleen tutkijan Edith Grotbergin mukaan turvallisuudentunne, jota hyvät ihmissuhteet tarjoavat, luo perustan resilienssin kehittymiselle. Lapsilla resilienssiä voidaan kehittää tukemalla lapsen ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta.

Esimerkiksi Tampereella on neuvolan kautta tarjolla isä-vauvasirkusta. Osallistavalla sirkustoiminnalla vahvistetaan vanhemman ja lapsen välisen luottamussuhteen kehittymistä.

Resilienssiä voi vahvistaa osallistumalla taiteisiin. Taiteelliselle toiminnalle keskeinen useiden ratkaisuvaihtoehtojen kokeilu voi auttaa yksilöä ajattelemaan joustavasti omaa tilannettaan ja siten löytämään ongelmiinsa vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Taiteessa uuden luomiseen liittyy myös epävarmuutta. Siinä lähestytään uteliaasti jotain sellaista, jota ei vielä tunneta tai osata. Siten taiteellinen toiminta voi vahvistaa rohkeutta ja kärsivällisyyttä kuten myös epävarmuuden ja epäonnistumisen sietämistä.

Hektisen elämän repiessä eri suuntiin taide tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua, keskittyä, koota ajatuksia ja pohtia elämän kysymyksiä taiteen äärellä ja sen keinoin. Filosofit Alain de Botton ja John Armstrong kirjoittavatkin kirjassaan Art as Therapy, että taide auttaa tasapainottamaan elämäämme. Automaattisesti taide ei kuitenkaan lisää resilienssiä, vaan siihen tarvitaan henkilökohtainen taidesuhde. Sen kehkeytyminen lähtee taiteen kohtaamisesta ja aktiivisesta taiteisiin osallistumisesta.

Laadukasta pedagogista vuorovaikutusta tarvitaan, jotta positiivinen henkilökohtainen taidesuhde pääsisi alulleen ja kehittyisi.

Koulujen taidekasvatuksella ja taiteen perusopetuksella on tässä keskeinen tehtävä. Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio on äskettäin korostanut myös koulujen harrastustuntitoimintaa pyrkimyksenä tavoittaa varsinkin ne lapset ja nuoret, joilla ei ole harrastuksia ja joiden syrjäytymisen riski on suurin.

Aikuisten ja myöhäisikäisten mahdollisuuksia osallistua taiteisiin kyvykkyydestä tai elämäntilanteesta riippumatta tulisi myös tukea, toteavat tutkijat Taideyliopiston koordinoimassa ArtsEqual-tutkimushankkeessa.

Osallistavan taidetoiminnan integrointi nykyistä paremmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palveluihin on keino vahvistaa ihmisten resilienssiä ja yleisemmin kulttuurihyvinvointia.

Myös kansalais- ja työväenopistojen aikuisille suunnatussa taidekasvatuksessa kulttuurihyvinvoinnin näkökulma tulisi huomioida nykyistä voimakkaammin.

 

Kai Lehikoinen

tutkimuskeskuksen johtaja, Cerada, Taideyliopisto

Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 1.6.2020.

Art is of crucial significance for surviving the crisis

 

Art is at the heart of a cultured society. Its significance is especially pronounced when people and communities are faced with difficulties.

Art reaches towards the future, it helps you to see things differently, it awakens imagination and helps you to see light where it's dark. Art brings comfort, because seeing things differently brings out alternative ways to experience meaningfulness and meaning in life.

It is apparent that in exceptional circumstances, people’s creative potential bubbles intensely and searches for new forms and channels of expression. The need that arises in people to express and share their experiences could be channelled as part of addressing the ongoing crisis, sharing and expressing of experiences, building of images of the future, and raising hope.

Art cannot save the world, but it can play a crucial role in the survival of individuals and communities. Art can also be a part of a wider societal change towards a more sustainable lifestyle.

Aesthetic experiences improve our perception ability and make us more sensitive for identifying the changes taking place in nature and in our cultural environment. Appreciating and protecting diversity is also the foundation of a democratic society. Art can give a voice to the voiceless and highlight ills that are not reached by rational linguistic expression.

A wise society fosters art and culture in the midst of a crisis and sees its value for the building of the future. An artistic hobby is particularly important for children and young people, as it can strengthen their belief in their opportunities to exert influence and support their courage to express their views on the direction of the future.

Several Finnish and international studies (e.g. Metsäpelto & Pulkkinen 2015; Catterall, Dumais & Hampden-Thompson 2012) support the idea that personal experiences in art generate not only immediate experiences of meaningfulness for children and young people but also cultural inclusion and, consequently, positive spillover effects that reach far into the future.

It is important that this crisis will not undermine the initiatives included in the Government Programme aimed at giving children and young people more equal opportunities to engage in arts and culture. Engaging in arts and culture is particularly important for children and young people who are now experiencing loneliness, anxiety and fear and who do not by themselves find ways to express and share their experiences.

Many other vulnerable groups are also being deprived of their normal basic services, including opportunities to deal with their emotions in a communal manner. The means of art and art education would provide many of them with invaluable opportunities to feel that they are cared for and heard, and that even their human dignity is indivisible.

How could the healing power of art be further strengthened and supported by means of public interventions?

Finland has a huge number of arts and art education professionals. Even in normal conditions, their livelihood is often composed of small streams. Now the streams have run dry for many of them.

In the current crisis situation, it would therefore be important for artists and art educators to hear from the government not only that due consideration has been given to the collapse of their livelihood and that it will be addressed, but also that the work of art professionals is crucial for the survival of our society.

It is time to say out loud that art is not mere decoration and a source of aesthetic pleasure for a privileged audience of the selected few. Art is a fundamental need and a basic service that, even under human rights treaties, belongs to all citizens. Strong common intent and goal-oriented action on the part of the State is needed to enable the meeting of people’s needs with competent professionals.

Our society is currently facing unprecedented challenges. Instead of seeing art as an expense item and as a savings target, it should be seen as a central element in resolving the crisis.

There is competence and will in our country, and placing art among the most important solution measures will not significantly increase the cost effects of the crisis. Instead, investing in art as part of coping with the crisis is a humane, socially and culturally sustainable choice.

 

Eeva Anttila

Professor

University of the Arts Helsinki

 

The article was originally published in Turun Sanomat on 28 April 2020.

It is important to reach those children who do not yet have a hobby

 

As outlined in the Government Programme, the Ministry of Education and Culture has set up a working group to prepare a Finnish model for creating opportunities for all children and young people to engage in recreational activities in connection with the school day.

The Observatory for Arts and Cultural Education, Finland emphasises the importance of pedagogical competence and good quality in all activities concerning children and young people.

The recent public debate on abuse of power in the recreational activities of children and young people has been a sad read. However, it is encouraging that we are finally ready to face up to these difficult themes.

The Ministry of Education and Culture and the operators in the fields of arts and physical exercise also have the will to discuss and seek solutions to the problem. The cases that have emerged to the public debate have concerned the failure of the responsible adult to create an atmosphere for developing the skills safely.

A safe hobby environment consists of an open, approving and encouraging encounter between adults and children, and of constructive interaction between children.

In Finland, we are in a fortunate position to have thousands of educated art, culture and sports pedagogues. Their professional skills must be utilised in the implementation of the Finnish model. A safe and supportive hobby environment must be created for everyone and especially for those with a high threshold to engage in extra-curricular recreational activities for one reason or another.

In the Finnish model, it is essential to reach all children and young people, including those who do not yet have any hobby. However, studies show that increasing the supply is not alone sufficient, because the increased supply often targets at those who are already active.

The Finnish model should therefore apply and develop the methods of outreach youth and cultural work. Wide-ranging and multi-professional cooperation between, for example, education and cultural services, providers of recreational activities and parents is essential.

Hearing the wishes and needs of children and young people and the pedagogical quality, safety and encouraging nature of recreational activities will ensure that the pupils will feel themselves comfortable and are enthusiastic and motivated to continue with their hobbies.

 

Anniina Suominen

Professor of Art Pedagogy, Aalto University

 

Eeva Anttila

Professor of Dance Pedagogy

 

Viivi Seirala

Executive Director, Finnish Association for Basic Education in the Arts

 

The article was originally published in Helsingin Sanomat on 7 March 2020.