Experts

Experts:

Eeva Anttila

 

Professori Eeva Anttila

I work as a Professor of Dance Pedagogy at Theatre Academy of the University of the Arts Helsinki, Finland and lead the MA program for dance pedagogy. I am also a founding member of CERADA and involved in CERADA’s operations both as a member of the management team and as a researcher and head of a research group (Arts@School) in the ArtsEqual project. I have worked in a variety of positions in the field of dance and art pedagogy during my entire professional career, both at the grass roots level and in many academic and also administrative duties.

I have been involved in the operations of the Observatory for Arts and Cultural Education, Finland since the very beginning. The idea of establishing the Finnish Observatory emerged when I received a request and encouragement from the European Network of Observatories in Arts and Cultural Education (ENO) to establish the Observatory and apply for ENO’s membership. Finland has a good reputation in the development of art education and research in the field, and indeed, we have excelled by developing a nationally unique and extensive network of experts, the Observatory for Arts and Cultural Education, Finland. This broad-based forum shows that Finland has the competence and will to act as a ‘model country’ for art education. I am very happy and proud of this forum!

Photo: Veikko Kähkönen

Anniina Suominen

Professori Anniina Suominen

I am the Professor of Art Pedagogy at the Department of Art of Aalto University’s School of Arts, Design and Architecture. I have also taught and worked as a research scientist in four different universities in the United States.

I joined the Observatory as a representative of Aalto University during the first year of the Observatory's operations and feel that our cooperation is becoming increasingly relevant. It is great to be involved in the development of a nationwide network of operators and information that connects research and operations in the field of arts and cultural education and in influencing the future of our field. The Observatory’s strength lies in understanding uniqueness and in appreciating diversity and, on the one hand, in a strong belief in the importance of our joint work in building culture and society.

In the Observatory, I represent Aalto University’s Art Education Degree Programme, but on the other hand, it is always our duty to consider all themes and challenges from the perspective of the field as a whole. I am currently a member of the editorial team for ENO’s second yearbook and participate in the planning of the seminars organised by the Observatory.

In my opinion, the greatest thing about the Observatory for Arts and Cultural Education, Finland is cooperation and a strong commitment to the furthering of common goals. In our meetings and activities, we often frankly and openly disagree on the matters discussed, or approach them from different perspectives. However, in all of our activities, we are united by our efforts to produce, facilitate, support and further such activities, knowledge and research that respect the existing activities and at the same time build a stronger, more ethical, meaningful and accessible field of arts and cultural education.

Photo: Evelin Kask 2019

Aleksi Valta

I am Aleksi Valta, Executive Director of the Association of Finnish Children’s Cultural Centres. The association is one of the two founding members of the Observatory, and I joined the Observatory’s operations right after starting as Executive Director in the late autumn of 2018. I engage in lobbying activities and promote the work of children’s culture centres and the parties engaged in their operations in practice. In the Observatory's activities, it is indeed the dialogue and combination of research and practice that is of special interest.

The Observatory for Arts and Cultural Education, Finland has an exceptionally broad cooperation network to promote art education and culture. We have a broad representation of the sector, and the Observatory serves as an enabler of dialogue and lobbying activities.

 

Jaana Nuottanen

 

My name is Jaana Nuottanen, and I am the Executive Director of the Finnish Association of Adult Education Centres with a long professional history in the development of adult education, lifelong learning and competence development. I was invited to join the Observatory at the end of 2018.

I feel that I represent, in particular, the non-formal art education provided all around Finland that promotes non-degree based, self-motivated empowerment and holistic improvement of wellbeing. Many adult education institutions also provide basic education in the arts. The best thing about the Observatory’s operations is the cross-pollination of research, science, practical activities and practices, and education and operating policy lobbying: the development of art education for people of all ages is a common goal in pursuit of which each party engaged in the operations brings its own special expertise. In fruitful interaction, something completely new emerges from a variety of starting points and perspectives. 

Photo: The Finnish Association of Adult Education Centres/Lauramaija Hurme.

 

Mirja Hiltunen

My name is Mirja Hiltunen (Doctor of Arts, M.Ed.), and I am Professor of Art Education in the Faculty of Art and Design, University of Lapland as well as Docent in the University of Oulu. I have also worked as a Visiting Professor at Aalto University’s School of Arts (2016–2017). I have nearly 30 years of experience as a teacher educator, and before that I also worked in visual arts teaching duties in basic and upper secondary school education.

An important task of the Observatory for Arts and Cultural Education, Finland is to bring together socially relevant research into arts and cultural education and to engage in discussion on the status of art, culture and cultural values as part of our society. The Faculty of Arts is an active partner of the Observatory, and I have been involved in the Observatory’s operations since its establishment. In this work, I see as central question the right of every child and young person to teaching in art subjects under the guidance of competent arts and crafts subject teachers and the right to engage in artistic hobbies with professional guidance irrespective of age, place of residence or socio-economic background.

In my research in the field of art education, I am particularly interested in inclusion, place-specificity, performativity and social engagement.  I have been involved in national and international research and development projects in a variety of roles and, as part of the art teacher education, directed a number of environment-related projects and art events in which interaction between northern villages and contemporary art, as well as ways of providing community-based art education, have been sought and studied. I am currently involved as a researcher in a large European project named “Acting on the Margins – Art as Social Sculpture” (H2020) coordinated by the Faculty of Arts.   I have published a number of national and international publications in the field of art education and have actively participated in scientific conferences and art exhibitions in the field.

Photo: Mari Parpala

Lea Pulkkinen

Olen toiminut psykologian professorina ja sitä ennen soveltavan psykologian lehtorina ja assistenttina Jyväskylän yliopistossa, jonne menin opiskelemaan suomen kieltä, kirjallisuutta ja psykologiaa vuonna 1958. Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu laajeni tuona vuonna opettajankoulutuksesta humanististen tieteiden opiskelupaikaksi. Kiinnostukseni humanistisia tieteitä ja kasvatustiedettä kohtaan on sävyttänyt työuraani, vaikka pääaineekseni vaihtuikin nopeasti psykologia sen avaamien tutkimusnäkymien takia. Psykologian professori ja yliopiston rehtori Martti Takala oli innostava ja itsenäiseen tutkimustyöhön kannustava.

Väittelin tohtoriksi 1969 toisen luokan oppilaiden välisistä eroista sosiaalisessa käyttäytymisessä. Olin kiinnostunut myönteisen käyttäytymisen ilmenemismuodoista, en vain lasten ongelmista, ja tekijöistä, jotka tukevat positiivista kehitystä. Tämä tutkimus oli pohjana heidän kehityksensä seuraamiselle, joka jatkuu edelleen. Kokosin itse viimeisen aineiston vuonna 2009 tutkittavien täyttäessä 50 vuotta. Parhaillaan tutkimusta nykyisin johtava Katja Kokko kokoaa aineistoa heidän tultua 60 vuoden ikään. Eläkkeelle siirryttyäni olen toiminut vuonna 2013 perustetun Haukkalan säätiön puheenjohtajana. Sen tehtävänä on tukea lasten myönteistä kehitystä.

Jo 1970-luvun puolivälissä totesin Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksessa, että 14-vuotiaiden oppilaiden harkitseva, myönteinen käyttäytyminen oli yhteydessä heidän harrastusmahdollisuuksiinsa, kuten kirjassani Kotikasvatuksen psykologia (1977, s. 251-269) kuvailen. Kun 1990-luvun lama koetteli Suomea, lapsille suunnatut palvelut karsiutuivat nopeasti. Se näkyi koulun harrastustoiminnan määrärahojen putoamisessa neljännekseen ja päivähoitopaikkojen iltapäiväryhmien sulkeutumisessa koulunsa aloittaneilta. Seurauksena oli lasten jääminen ilman aikuisten tukea, kun lasten vanhemmat tekivät kokopäivätyötä suomalaiseen tapaan. Puhuin tästä teemasta muun muassa Mäntyniemessä järjestetyssä pienessä seminaarissa (1996). Presidentin Rouva Eeva Ahtisaari tarttui teemaan ja yhdessä hänen kanssaan ponnistelimme asian eteen niin, että koululaisten iltapäivätoiminnan laajentaminen ja sisällöllinen kehittäminen kirjattiin Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmaan (15.4.1999).

Näitä vaiheita on kuvattu kirjassani Mukavaa yhdessä (2002). Se esittelee myös MUKAVA-hankkeen, joka sai alkunsa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan vierailusta Jyväskylän uudessa Agora-rakennuksessa. Kansanedustaja Kyösti Karjulan aloitteesta minua pyydettiin suunnittelemaan ja johtamaan tutkimushanke, jossa pyrittäisiin tukemaan koululaisten myönteistä sosiaalista kehitystä. Kehitin ehdotuksen uudenlaisen koulupäivän rakenteen kokeilemiseksi siten, että koulupäivään sisällytettäisiin lasten itsenä valitsemaa harrastustoimintaa. Kolmivuotista hanketta (2002-2005) rahoitti Sitra. Suomen Akatemia tuki siihen liittyvää tutkimusta osana johtamaani Ihmisen kehitys ja sen riskiryhmät –huippututkimusyksikköä (1997-2005). Kokeilukouluissa oppilaat saivat valita hyvin monenlaisten harrastusten joukosta toiveittensa mukaista toimintaa, jonka ohjaajiksi pyrittiin löytämään päteviä ulkopuolisia henkilöitä sekä koulun opettajia. Kokeilun kuvaus sisältyy pääkoordinaattori, rehtori Leevi Launosen kanssa kirjoittamaani teokseen Eheytetty koulupäivä (2005).

Myöhemmin julkaistut tutkimustulokset, joita on esitelty muun muassa opetusministeriön kutsumana selvityshenkilönä laatimassani julkaisussa Innostava koulupäivä: Ehdotus joustavan koulupäivän rakenteen vakiinnuttamiseksi (2015, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-341-5 ), osoittavat erityisesti taideharrastusten yhteyttä oppilaiden myönteiseen sosiaaliseen käyttäytymiseen ja hyviin työskentelytottumuksiin. Tutkimustulosten saaminen käyttöön lasten hyväksi on ollut hidasta, vaikka aamu- ja iltapäivätoimintaa koskeva lainmuutos tulikin 2004. Olen hyvin iloinen siitä, että Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorio on ottanut tavoitteekseen lasten yhtäläisten harrastusmahdollisuuksien järjestämisen koulun yhteydessä.

Olen ollut Iina Berdenin ja Eeva Anttilan kanssa perustamassa observatoriota ja nauttinut siitä, että olen voinut olla jonkinlaisena kummitätinä mukana vireässä toiminnassa. Työ sopii kaikin tavoin arvomaailmaani. Taide eri muodoissaan on minulle läheistä, joskin musiikki oman kuoroharrastukseni takia on ollut läheisintä. Olen 1980-luvulla ollut aikaansaamassa musiikkiterapian koulutusta Jyväskylään. Uskon taiteen ja mieluisan harrastuksen elvyttävään voimaan ja toivon, että onnistumme synnyttämään Suomen mallin, joka tuo harrastusmahdollisuudet kaikkien ulottuville ja kelpaa esikuvaksi muillekin kansakunnille.

 

Kuva: Tuuli Pitkänen 2018

Viivi Seirala

 

Olen Viivi Seirala, Taiteen perusopetusliitto TPO ry:n toiminnanjohtaja. Taiteen perusopetusliitto on Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorion kumppani, ja tulin mukaan toimintaan aloittaessani nykyisessä työssäni syksyllä 2018. Taiteen perusopetuksen edustajana näkökulmani pohjautuvat opetussuunnitelmiin perustuvaan pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen, erityisesti lapsille- ja nuorille suunnattuun taideharrastamiseen ja -opetukseen. Samanaikaisesti keskeistä on vuoropuhelu muiden taide- ja kulttuurikasvatuksen toimijoiden kanssa, ja laajempi pohdinta alan ajankohtaisista ja tulevista kysymyksistä.

Observatoriossa parasta on sen muodostama ainutlaatuinen, taidekasvatusta eri näkökulmista tarkasteleva yhteisö. Yhdessä edustamme alan eri osa-alueita hyvin laajasti. Tutkimuksen ja käytännön kautta kertyvän tiedon ja osaamisen yhdistämisestä muodostuu kokonaisuus, jossa vahvuutemme on pyrkimys saavuttaa yhteiset tavoitteet useista eri suunnista käsin.

Kuva: Nea Leo